Kirjolohen pilkkiminen on usein jännittävää puuhaa, sillä se on kiihkeä ja aktiivinen kala, joka on usein halukas nappaamaan kylmissäkin olosuhteissa.
Kirjolohta pilkittäessä on pidettävä huolta siitä, että vapa on melko tukeva. Siiman on oltava tarpeeksi vahvaa, vähintään 0,25 millimetrin paksuista. Tämä sen vuoksi, että kirjolohi käy pilkin kimppuun yleensä yhdellä iskulla ja jos siima on liian hento se saattaa katketa heti ensimmäisessä iskussa. Kookkaan kalan saamisen varalta myös avannon tulee olla suurempi kuin esimerkiksi ahventa pilkittäessä.
Kirjolohi iskee tavallisesti suoraan kohti pilkkiä, siksi varmin tapa sen tartuttamiseksi on käyttää tasapainopilkkiä, jossa on kolmihaarakoukku vatsan puolella.
Silloin kun kirjolohi ei ole syönnillä, varma ja useimmiten toimiva konsti on täydentää pilkin houkuttelevaa ulkonäköä luonnollisella tuoksulla ja maulla eli siis luonnollisella syötillä. Tähän tarkoitukseen soveltuvin on kookas houkutuspilkki eli rautupilkki. Hyviä syöttejä kirjolohen pilkinnässä ovat madot, kalansilmät, kärpäsen toukat sekä keitetyt ja kuoritut katkaravun pyrstöt.
Muita kirjolohen kalastukseen hyvin sopivia vieheitä ovat jigit ja mormuskat. Mormuska kärpäsentoukka syöttinään on ”varma nakki” silloin, kun kirjolohi ei ole syönnillä.
Kirjolohi, joka on alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta, oleilee useimmiten matalissa vesissä. Sen voi hyvinkin löytää paikasta jossa jään ja pohjan välillä on vain puolisen metriä vettä. Hyviä kalastuspaikkoja löytyykin esimerkiksi vedenalaisilta karikoilta, kaislikoiden reunamilta tai jokien suuaukoilta.